Oulankajoki

Alatalon perheen juhannuksen vietto sujui kauniissa Oulankajoen maisemissa meloen, hyisevän kylmässä juhannussäässä. Lähdimme tälle retkelle lasten kanssa. Lapset vielä sopivasti sen kokoisia, että matka taittui heillä keskipenkissä vierekkäin. Tavaraakin mahtui vielä hyvin kanootin sisään, sillä varasimme tälle reitille Aitaniityn varaustuvan yöpaikaksi, jotta saataisiin lapsillekkin jännittävää retkimieltä. Reitin pituus 25km, Kiutakönkään suvanto - Jäkälämutka.

Avaimet varaustupaan haettiin Oulankajoen kansallispuiston leirintäalueelta, jossa myös sovittiin noutokyyti seuraavalle päivälle Jäkälämutkaan. Noutokyyti Jäkälänmutkasta takaisin kuului varaustuvan vuorokausivuokrahintaan ja oli itsestäänselvän oloinen palvelu melojille, jotka tuota reittiä kulkee. Melonta Oulankajoella on kesällä suosittua, joten melojia on paljon. Noutokyyti kulkee aina sovittaessa sovitulla taksalla. Melonta alkoi Kiutakönkään alapuolelta suvannolta. Lähtöpaikalla oli hyvä parkkialue, johon auton sai jätettyä ja kyyti toi meidät tähän samaan paikkaan autolle palatessa.

Keli oli kylmä ja hieman sateinen, onneksi oltiin varustauduttu lämpimillä vaatteilla niin eipä päässyt palelemaan. Maisemat oli mahtavat. Melontareitti leppoisa eikä juuri nivojakaan ollut. Joki virtasi omalla painollaan ja mutkitteli kauniiden maisemien lomassa. Välillä oli hiekkasärkkiä, joissa luultavasti lämpimänä kesäpäivänä olisi täydellistä pysähtyä syömään eväitä ja pulahtaa lämpimään jokeen uimaan. Vesi oli matalaa ja todella kirkasta. Laavuja oli sopivasti Oulankajoen varrella.

Aitaniityn varaustupa oli mukava pieni eräkämppä. Kovin hyvin se ei joelle näkynyt, vaikka merkkejä joen reunassa tuvasta oli, silti meinattiin meloa ohi. Hyvin piiloutui hiekkakankaan taakse. Hyttysiä riitti ja piha jokseenkin pusikoitunut. Tuvan yhteydessä oli sauna jossa pääsi mukavasti illan päälle lämmittelemään.

Seuraavana päivänä oli loppuosuuden melonta. Jokseenkin maisemat meni hienommaksi Oulankajoki -reitin loppua kohti. Pysähdyimme Alaniemen laavulle makkaran paistoon. Juuri kun saimme ruokapussin nostettua laavuun ja rupesimme virittämään tulta nuotioon, kuului metsästä todella kovia rysähdyksiä ja vastarannalla oleva porotokkakin lähti juoksuun. Hiippailimme lasten kanssa vauhdikkaasti takaisin kanoottiin ja totesimme että mikä ikinä lieneekään, se ei meitä laavulle sillä hetkellä halunnut. Tämä rysähtelijä saattoi hyvinkin olla jopa karhu joka ruukaa varoituksen merkiksi jopa kaataa puita. Ääni nimittäin oli liian iso ollakseen hirven tai muun sarvipään kavio oksan yli astuessa. Autokuski kertoi sillä alueella olevan useasti karhuja ja olivatpa jotku melojat nähneetkin uivan karhun joen yli samaisilla kulmilla. Jäkälämutkan suvantoon saapuessa komea suuri maakotka liiteli suvannon päällä ja sillä oli suvannon liepeillä pesäkin. Kuulemma asustellut alueella jo pitkään.

Melontaretki oli kaikin puolin onnistunut! Oulankajoki on erittäin suositeltava reitti lapsiperheille, aloittelijoille ja ennen kaikkea kaikille kauniista maisemista ja luonnossa olemisesta nauttiville ihmisille! Tämän matkan melonta onnistuu kevyesti päivässäkin, mutta eränautiskelijoille hauska vaihtoehto yöpyä reitin varrella. Auto odotteli Jäkälämutkan rannalla meitä valmiina. Kanootti kyytiin ja menoksi!

http://www.luontoon.fi/oulanka/reitit/melontareitit

http://www.luontoon.fi/aitaniittyvuokratupa

Meltausjoki

Odotukset oli kovat tälle melontareissulle. Tiedossa oli, että vastassa Meltausjoella on tulva-aika ja koskiluokitukset näin ollen muuttuu kovemmiksi kuin normaalin veden aikaan. Lisäksi vesi oli todella kylmää. Viimeisimmät järvet olivat vasta sulaneet jäistä, joten nyt ei tehnyt mieli kaatua kanootilla tällä reissulla. Melontareitti oli n.40km. Välikoski - Pikku-Pahtakoski. Ilta meni ajaessa ensin Oulusta Meltaukseen. Olimme varanneet lopetuspaikasta mökin jossa odotti oma auto. Jätimme ensin mökkiin osan ruuista ja juomista. Järjestimme tutun avulla kyydin lähtöpaikalle. Lähtöpaikkana oli Välikosken kohdalla oleva silta.

Alkoi olla melkein keskiyö, kun pääsimme vasta kanootin kyytiin. Laskimme sillalta ensimmäisen kosken, jonka jälkeen tuli suvanto. Suvannon loppupäässä alkoi jo seuraava koski. Kohina kuului ja usvaa oli niin reilusti, että ei tohdittu jatkaa matkaa, kun ei nähnyt mitä edessä oli tuloillaan. Tiedossa oli, että reitin suurin koski, Unarinköngäs oli hyvin lähellä. Ei lähdetty riskeeraamaan, vaan etsittiin Kullelammen suvannon rannalta leiripaikka mihin jäimme ensimmäiseksi yöksi telttaan.

Aamun valjetessa pakattiin leiri kanootteihin ja ensimmäinen pitkä melonta alkoi. Keli oli loistava, aurinko paistoi täydeltä terältä! Vaikka vesi oli jäätävää, lämpöasteita yli +20. Kullelammen jälkeen kosket alkoivat. Vauhti oli melkoinen, koski jatkui ja jatkui. Kohina lisääntyi ja koskivirta meni kovemmaksi. Yhtäkkiä huomasimme, että Unarinköngäs oli suoraan edessämme. Siinä tuli äkkiä kiire meloa rantaan, oikeaan reunaan, laavun kohdalle. Rantauduttiin lähestulkoon loikkaamalla vauhdista pusikkoon. Virta oli todella voimakas ja väärällä puolen jokea oltaessa, olisi tullut todellinen hätä päästä enää rantautumaan, sillä könkään kohdalla nousi kalliot molemmin puolin jokea ja rantautuminen ei olisi ollut enää mahdollista.

Kävelimme rantapolkua pitkin katsastamaan tilannetta ja totesimme yhdessä, että ei lähdetä edes yrittämään meloa moista kuohua. Koskiluokitus Unarinkönkäässä on II+ / III- ja todennäköisesti tämän tulvan aikana se oli jotain III+ luokkaa. Liian kova kuohunta avomallin kanooteille, vesi olisi tullut kanootin siälle hetkessä. Niimpä työläs kanoottien kanto alkoi könkään ohi. Uittaminen ei ollut mitenkään mahdollista ja vetoreittiä ei ollut. Tavarat irti kanooteista ja kamppeet kantoon. Tässä operaatiossa vierähti pari tuntia kevyesti ja voimat oli melko vähissä kannon jälkeen. Samalla tauolla viritettiin nuotio ja tehtiin ruoka kalliolla komeaa Meltausjokea ja koskea ihastellen!

Unarinkönkäältä melonta jatkui kohti Saittapenkereen laavua. Matkaa sinne oli 18km. Matkalla oli useita matalia koskia ja nivoja. Vauhti oli hyvä ja menevä kokoajan. Kosket oli suurin osa I -luokan koskia, mutta nyt ne tuntui olevan lähes II -luokan koskia tällä vesimäärällä. Veden ollessa näin korkealla nyt vältyttiin pohjakosketuksilta. Vähällä vedellä todennäköisesti Meltausjoki on haastavampi reitti kivien suhteen. Saittapenkereen laavun kohdalla joki tekee S -mutkan. Laavun lähestyessä virta alkaa viemään sisäkurvia ensimmäiseen mutkaan, jonka jälkeen pitää päästä meloen joen yli seuraavaan sisäkurviin vasempaan laitaan, jottei mene ohi laavusta. Vauhtia tässäkin mutkassa riitti, joten äkkinäisen melonnan tuloksena toinen pariskunnista oli jo poikittain joessa, mutta pystyssä pysyttiin ja rantaan päästiin. Laavulla oli viiden hengen melontaporukka juuri lähdössä jatkamaan matkaansa joten mukavasti päästiin valmiille nuotiolle. Yksi kokeneempi meloja heistä oli laskenut kajakillaan Unarinkönkään. Tämä porukka oli fiksusti aloittanut retken Unarinkönkäältä, joten heillä ei ollut tarvinut kannella välineitä pitkin kangasmaastoa könkään yli. Leiri pystyyn laavulle ja nautittiin mukavasta yöpaikasta sopivasti suunnilleen puolivälissä Meltausjoen melontapätkän kokonaismatkaa.

Aamu valkeni ja melonta jatkui. Edelleen keli oli mainio ja lämmin. Suolankeittäjän jälkeen tuli taas isompia vauhdikkaita erittäin mukavia koskia, Pitkä-Perttaus oli monen kilometrin pituinen vauhtikoski. Turvakkoköngäs oli merkattuna I+ koskeksi, niskassa olevien suurempien aaltojen vuoksi, tällä vedellä se oli II -luokkaa. Mad Riverit meni loistavasti tästäkin kuohusta. Lopetimme melonnan Pikku-Pahtakoskelle, jossa meillä oli vuokrattuna mökki. Tämä toisen päivän melontaetappi meni todella vauhdikkaasti ja olimme perillä hyvissä ajoin. Virta oli niin myötäisä että melonta ei juurikaan käynyt voimille, kanootit lipui lähes itsestään koko matkan.

Kokonaisuudessaan Meltausjoki melontareittinä oli ehkä meidän kaikkien mielestä paras tähän astisista. Vauhtia riitti koko matkan ja silti sai tehdä töitä koskissa välttääkseen isoimmat kivet. Adrenaliini virtasi suurimmissa kuohuissa ja kelikin oli täydellinen koko viikonlopun. Tänne voisi mennä uudestaan! Luultavasti tämä melontareitti on miellyttävin mennä juurikin alukesästä tulva-aikaan kuin taas kuivan veden aikaan. Joki saattaa olla loppukesästä tosiaan melko matala paikoin ja haastava useiden isojen kivien vuoksi. Mad Riverit kiittää Meltausjokea tästä unohtumattoman hienosta kokemuksesta!

http://www.luontoon.fi/unarinkongas/reitit/meltausjoenreitti

http://www.ounasjoki.fi/joet/meltausjoki/

http://www.lomarengas.fi/mokit/rovaniemi-pahtalinna-1-erakamppa-10844