Avaimet varaustupaan haettiin Oulankajoen kansallispuiston leirintäalueelta, jossa myös sovittiin noutokyyti seuraavalle päivälle Jäkälämutkaan. Noutokyyti Jäkälänmutkasta takaisin kuului varaustuvan vuorokausivuokrahintaan ja oli itsestäänselvän oloinen palvelu melojille, jotka tuota reittiä kulkee. Melonta Oulankajoella on kesällä suosittua, joten melojia on paljon. Noutokyyti kulkee aina sovittaessa sovitulla taksalla. Melonta alkoi Kiutakönkään alapuolelta suvannolta. Lähtöpaikalla oli hyvä parkkialue, johon auton sai jätettyä ja kyyti toi meidät tähän samaan paikkaan autolle palatessa.
Keli oli kylmä ja hieman sateinen, onneksi oltiin varustauduttu lämpimillä vaatteilla niin eipä päässyt palelemaan. Maisemat oli mahtavat. Melontareitti leppoisa eikä juuri nivojakaan ollut. Joki virtasi omalla painollaan ja mutkitteli kauniiden maisemien lomassa. Välillä oli hiekkasärkkiä, joissa luultavasti lämpimänä kesäpäivänä olisi täydellistä pysähtyä syömään eväitä ja pulahtaa lämpimään jokeen uimaan. Vesi oli matalaa ja todella kirkasta. Laavuja oli sopivasti Oulankajoen varrella.
Aitaniityn varaustupa oli mukava pieni eräkämppä. Kovin hyvin se ei joelle näkynyt, vaikka merkkejä joen reunassa tuvasta oli, silti meinattiin meloa ohi. Hyvin piiloutui hiekkakankaan taakse. Hyttysiä riitti ja piha jokseenkin pusikoitunut. Tuvan yhteydessä oli sauna jossa pääsi mukavasti illan päälle lämmittelemään.
Seuraavana päivänä oli loppuosuuden melonta. Jokseenkin maisemat meni hienommaksi Oulankajoki -reitin loppua kohti. Pysähdyimme Alaniemen laavulle makkaran paistoon. Juuri kun saimme ruokapussin nostettua laavuun ja rupesimme virittämään tulta nuotioon, kuului metsästä todella kovia rysähdyksiä ja vastarannalla oleva porotokkakin lähti juoksuun. Hiippailimme lasten kanssa vauhdikkaasti takaisin kanoottiin ja totesimme että mikä ikinä lieneekään, se ei meitä laavulle sillä hetkellä halunnut. Tämä rysähtelijä saattoi hyvinkin olla jopa karhu joka ruukaa varoituksen merkiksi jopa kaataa puita. Ääni nimittäin oli liian iso ollakseen hirven tai muun sarvipään kavio oksan yli astuessa. Autokuski kertoi sillä alueella olevan useasti karhuja ja olivatpa jotku melojat nähneetkin uivan karhun joen yli samaisilla kulmilla. Jäkälämutkan suvantoon saapuessa komea suuri maakotka liiteli suvannon päällä ja sillä oli suvannon liepeillä pesäkin. Kuulemma asustellut alueella jo pitkään.
Melontaretki oli kaikin puolin onnistunut! Oulankajoki on erittäin suositeltava reitti lapsiperheille, aloittelijoille ja ennen kaikkea kaikille kauniista maisemista ja luonnossa olemisesta nauttiville ihmisille! Tämän matkan melonta onnistuu kevyesti päivässäkin, mutta eränautiskelijoille hauska vaihtoehto yöpyä reitin varrella. Auto odotteli Jäkälämutkan rannalla meitä valmiina. Kanootti kyytiin ja menoksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti