Etappina nyt Kapsajoki-Loukinen-Ounasjoki Leville asti, eli kokonaisuudessaan matkaa 95km. Aloituspaikkana Pyhäjärvi, joka sijaitsee Leviltä vielä 60km Inarin tietä pohjoiseen ja viimeinen loppupätkä on 20km pientä hidasta soratietä järven rantaan. Tämä melontaretki on tähän asti pisin reitti mitä olemme tehneet ja hieman jännittää aikataulu ja joen virtaus. Keretäänkö kahdessa päivässä meloa näin pitkä matka vai ei?
Perille päästyä tie oli poikki rantaan. Edessä oli n.500m kanoottien ja tavaroiden kantoa keskellä yötä. Oltiin kuitenkin jo päätetty, että koitetaan päästä jonkun matkaa meloen heti ensimmäisenä yönä. Kolmisen kilometriä lähtöpaikasta eteenpäin tuli Pyhävasan autiotupa. Tupa näytti erittäin houkuttelevalle yösijalle joten jäimme siihen yöksi. Autiotuvan kohdalta näytti alkavan kosket. Siinäkin mielessä oli mukavampi aloittaa virkeänä seuraavana aamuna koskien laskut, kun ei vielä tiedetty mitä tuleman pitää. Sääskiä ei juurikaan ollut tähän aikaan vuodesta ja veden korkeus oli jo laskemaan päin.
Aamulla virkeänä herättiin auringon paisteeseen ja matka alkoi. Koskiosuudet alkoi heti. Joki oli erittäin mutkainen, matala ja paikoin todella kapea. Muutamassa kohdassa oli puita kaatunut joen päälle. Muutoin ei esteitä matkan tekoon tullut ja joki oli kuitenkin laskettavissa koko matkalta. Kaunista lapin erämaata ympärillä. Joen törmillä näimme yhteensä 5 hirveä ja useita porolaumoja. Päästiin melko lähelle kun annettiin kanoottien lipua hiljaa viereen. Kuvia ei keretty niistä napata. Tätä kapeaa ja koskista Kapsajokea kesti n.10km verran. Sen jälkeen joki leveni ja virtaus heikkeni aika lailla. Melonta hidastui huomattavasti ja aloimme aika lailla heti jäädä aikataulusta jälkeen.
Ruokataukoa ja vaatteiden kuivattelua välillä Kujerivaaran kodassa. Kodalle oli matkaa n.10km Pyhävasan autiotuvalta. Kukaan ei kaatunut kanootilla mutta pientä rantautumistöppäilyä oli Memmulla tällä kertaa mukana.
Joki leveni ja leveni, nivat ja pikkukosket väheni. Virtaus oli todella heikko ja vauhti oli todella hidasta. Tiedettiin että Inarintien sillan kohdalla ollaan tultu kokonaisuudessa matkaa vasta n.33km. Siitä olisi vielä jatkettava matkaa, jotta toiselle melontapäivälle ei jäisi niin pitkää etappia. Tämä Inarintien silta olisi ollut erittäin hyvä lopetuspaikka yhtenä vaihtoehtona.
Sillan kohdalla oli nuotiopaikka. Siinä tarkisteltiin karttaa ja laskettiin välimatkoja. Kello oli jo ilta kahdeksan aikaa ja ruokatankkaus hoidettiin myös tähän väliin. Päätettiin jatkaa vielä matkaa. Jonkin matkaa sillan jälkeen maasto muuttui pusikkoiseksi ja osittain suopohjaiseksi. Oltiin melottu jo toista tuntia, yli kymmenen kilometriä, alkoi olla haaste löytää sopivan tasainen leiriytymispaikka. Ounasjoki -sivun kartassa oli merkintä jostakin hyvästä leiriytymispaikasta, mutta me ei onnistuttu sitä löytämään. Sen voimalla kuitenkin jatkettiin vielä matkaa melkeinpä toiset 10km. Loppujen lopuksi ensimmäisen melontapäivän matkaksi kertyi yhteensä jopa 50km. Aikaa meni siihen matkaan 11.00 - 01.30. Taukoja muutama, mutta melkonen istuminen oli kanootissa sille päivälle.
Uni maistui kovan melontapäivän päätteeksi ja herättiin lauantaina vasta puolilta päivin. Todettiin kyllä heti, että ei taideta keretä mennä suunniteltua reittiä Leville asti, tai perille saapuminen olisi mennyt vähintäänkin pitkälle yöhön. Katseltiin karttaa ja huomattiin, että Rauduskylän kohdalla joen varteen tulee pieni tie. Ajateltiin lopettaa melonta siihen. Tähän tienvarteen meillä oli melottavaa 20km. Pian lähdön jälkeen edessä oli hieno hiekkatöyräs joka olisi ollut täydellinen leiriytymispaikka. Samanmoinen töyräs oli myöhään yöllä Inarintien sillan jälkeen jossakin kohtaa, mutta jostain syystä siihen ei vielä haluttu silloin jäädä. Olisi ehkä kannattanut :) .
Hanhimaa Kiistala alueiden kohdalla näytti olevan siltatyömaa meneillään, joten siihen saattaa pystyä tulevaisuudessa lopettamaan melonnan hyvinkin näppärästi. Pääsimme vihdoin perille. Tuuria oli, sillä rannassa oli pariskunta kalalla ja he kertoivat että tämä meidän valitsema tienpää olikin yksityistie ja soratie isolle tielle oli useita kilometrejä pitkä. Ison tien varressa oli myös lukollinen puomi. Joten kuka tahansa ei olisi meitä saanut sieltä haettua edes pois. Ystävällinen kalastaja vei meidät autollaan tavaroinemme Leville mökille ja jätimme kanootit rantaan. Saimme sovittua seuraavalle päivälle puomille avaajan, kun menimme hakemaan kanootit pois rannasta. Suuret kiitokset tästä!
Voimat oli aika lailla loppu ja oli ihana päästä mökkiin saunaan ja rentoutumaan kovan melonnan päätteeksi. Yhteensä melontaa tuli Pyhäjärvi-Rauduskylä 72km. Tämä joki ei virrannut hyvin, ja loppuosuus ei oikein ollut enää meidän mieleen. Meloa piti tosissaan että vauhti pysyi yllä. Huonosti leiri-/tulipaikkoja Inarintien sillan jälkeen. Joki oli leveä ja loppuosuudella oli todella vähän virtapaikkoja. Jälkiviisaana olisi voinut lopettaa ensimmäisen päivän melonnan Inarintien sillalle ja mennä jotain toista pienempää jokea seuraavana päivänä samanmoisen matkan. Myös maisemallisesti Kapsajoen alkupätkä oli vaihtelevampi ja erämaisempi eläimineen ja luonnonäänineen.
Mökkimme "Kelotupa" Levillä, Kelotiellä. Mökki sijaitsi lähellä Ounasjokea, johon periaatteessa olisi ollut mahdollisuus päästä kanootilla rantautuen yleiseen rantaan ja kantamalla tavarat mökille n.500m.
ALLA VIDEO MEIDÄN RETKESTÄ, OLKAA HYVÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti