Korvuanjoki

Tälle melontaelämykselle lähti Alatalot ja me saimme houkuteltua uusia tuttavuuksia mukaan. Naapurin Tiina täytti pyöreitä ja nyt oli hyvä tilaisuus järjestää erilaiset synttärit uusissa maisemissa ja uusilla ulottuvuuksilla. He olivat kokeilleet muutaman kerran kajakkeja ja lähtivät rohkeasti omilla kajakeilla mukaan.

Korvuanjoki löytyy Pudasjärveltä. Lähellä kotia ja vain puolentoista tunnin matka autolla aloituspaikalle. Me aloitettiin tämä retki Näljängäntien sillalta, josta tulee matkaa Korpisjärven lopetuspaikkaan n. 24km. Juuri sopiva päiväreitti. Tämä reissu olisi onnistunut Oulusta päiväseltäänkin, mutta haluttiin viettää iltaa mökkeillen ja saunoen melonnan päälle, joten vuokrattiin mökki Jaurakkajärveltä, melko läheltä lopetuspaikkaa. Appiukko asustaa Korpisjärven Paavonniemessä, jotenka siihen oli hyvä suunnitella etapin lopetus luontevasti. Hän järjesti myös meidän kuskaamisen aloituspaikalle, joten auto ja peräkärry oli odottelemassa valmiina lopetuspaikassa. Joen loppuessa on pieni järviosuus melottavana Korpisjärveä pitkin Paavonniemeen. Paavonniemen kohdalta hieman järveä alaspäin löytyy Holapanvirta, missä on silta ja siihen pääsee kätevästi autolla Malisensuontien kautta. Reittiä pääsee tästä vielä paljonkin eteenpäin jos haluaa jatkaa, mutta väliin tulee pitkiä järviosuuksia. Matkalla löytyy Akonjärvi. Akonkoski ja vielä Jaurakkajärvi. Mökkimme oli sen rannalla, mutta sinne olisi ollut melko pitkä matka lisää ja sitä me ei olisi keretty päivässä meloa. Jaurakkajärveltä pääsee jatkamaan jokea todella pitkälle Pudasjärven saakka  ja jopa liki Oulun liepeille.

Korvuanjoki on matala ja kivikkoinen joki. Se on pääasiassa parhaiten laskettavissa alku kesästä  kun vesi on korkealla. Tämä kesä oli niin sateinen, että vesi oli harvinaisen korkealla tähän aikaan vuodesta ja jokseenkin tuntui, että vesitilanne oli nyt täydellinen melontaan! Kosket oli helppoja I -luokan koskia, mutta mukavan vauhdikkaita, pitkiä ja niitä oli paljon. Vain yksi pidempi suvanto-osuus oli joen varrella ja viimeinen lyhyt järviosuus. Muutoin koskia tuli tasaseen tahtiin ja ne kesti jopa 10min pisimmillään.

Taukopaikkoja, eli mettää ja mättäitä on matkan varrella mukavasti mistä valita. Maisemat on nättejä, vaarat näkyy edessä. Ukk -reittikin menee joen yli ja sen kohdalla on vaijerilla vene, jolla vaeltajat pääsee yli joesta. Pysähdyttiin yhdelle kunnon ruokatauolle matkan aikana. 

Kajakkipariskunta Tiina ja Anssi veti tyylikkäästi tämän joen kaatumatta kertaakaan, vaikka melontakokemusta ei vielä paljoa ollut. Nehän meni ku vanhat tekijät! Hienosti kikkailivat koskissa, välillä väärinpäinki ja tässäpä tuli huomattua ero inkkarin ja kajakin kanssa, kuinka paljon "kömpelömpi" inkkari käännöissä ja "kikkailuissa" on. MadRiverillä ei juurikaan kikkailla, se puskee vaan. Kajakit tuntui, että niillä pääsi miten päin vaan. Kastuminen oli kyllä reilumpaa sillä osastolla. Heillä oli vielä unohtunut aukkopeitteet varastoon, jotenka pientä kajakin äyskäröintiä piti välillä harrastaa. Ja housut oli kyllä litimärät kummallakin. Sen verran pärskyä tässä joessa oli että viimeisessä suurimmassa koskessa, Korpikoskessa MadRiveriki sai kyllä vedet sisään ja kastuttiin mekin vähän. Oli tarkoitus vaihtaa välineitä jossain vaiheessa jokea ja kokeilla itsekkin kajakkia, mutta...tämä lilluva kajaakki ei enää tuntunut houkuttelevalle istua :).

MadRiverit toivottaa muksaa synttäriä Tiinalle ja kiittää ihan loistavasta seurasta! Taidetaan lähtä toistekki tällä porukalla melomaan, sen verran oli naamat näkkärillä melonnan jälkeen!

Kaikenkaikkiaan Korvuanjoki on loistava joki vaikka aloittelijalle. Tämän joen jälkeen haluaa varmasti tuota kaikkea lisää ja lisää! Päällimmäisenä jäi mieleen vauhdikkuus ja pärskeet, sopivaa adrenaliinia pukkas koskissa ja niiden keston vuoksi se ei kuitenkaan tuntunut liian helpolle. Koko porukka oli kyllä ihan fiiliksissä aina jokaisen kosken jälkeen ja innolla aina mentiin seuraavaa kohti. Aivan huikee tunnelma! Kiitos porukalle tästä! Raappanan Crew pitää saada tänne myös samanlaisella vesitilanteella fiilistelemään. Tämän jokiosuuden voi halutessa aloittaa myös ylempää, Metsäkylän kohdalta sillalta. Todennäköisesti samanlaisia koskia on paljon myös ylempänä! Silloin matkanvarrelle voisi jäädä myös jo yöksi välille. Alla vielä linkkiä vuokramökistä ja jos haluat päästä kärpäsenä pipoon, hyppää kyytiin ja paina linkkiä...

http://www.nettimokki.com/pudasjarvi/2723

RETKIVIDEO, OLKAA HYVÄ!

https://www.youtube.com/watch?v=cZoeFcXm_ZY

Kapsajoki

Lähdettiin matkaan työpäivän päätteeksi ja se tiesi myöhäistä perille pääsyä. Ensin Oulu-Pyhäjärvi 458km autolla. Vuokrasimme päätepisteeseen Leville mökin vimeiseksi yöksi ja tutuilta järjestyi auto lainaan, jolla saatiin haettua oma auto lähtöpaikasta eli Pyhäjärveltä pois. Virityksenä siis molemmat MadRiverit yhden auton katolle, hieman pidennetyllä kattotelineratkaisulla.

Etappina nyt Kapsajoki-Loukinen-Ounasjoki Leville asti, eli kokonaisuudessaan matkaa 95km. Aloituspaikkana Pyhäjärvi, joka sijaitsee Leviltä vielä 60km Inarin tietä pohjoiseen ja viimeinen loppupätkä on 20km pientä hidasta soratietä järven rantaan. Tämä melontaretki on tähän asti pisin reitti mitä olemme tehneet ja hieman jännittää aikataulu ja joen virtaus. Keretäänkö kahdessa päivässä meloa näin pitkä matka vai ei?

Perille päästyä tie oli poikki rantaan. Edessä oli n.500m kanoottien ja tavaroiden kantoa keskellä yötä. Oltiin kuitenkin jo päätetty, että koitetaan päästä jonkun matkaa meloen heti ensimmäisenä yönä. Kolmisen kilometriä lähtöpaikasta eteenpäin tuli Pyhävasan autiotupa. Tupa näytti erittäin houkuttelevalle yösijalle joten jäimme siihen yöksi. Autiotuvan kohdalta näytti alkavan kosket. Siinäkin mielessä oli mukavampi aloittaa virkeänä seuraavana aamuna koskien laskut, kun ei vielä tiedetty mitä tuleman pitää. Sääskiä ei juurikaan ollut tähän aikaan vuodesta ja veden korkeus oli jo laskemaan päin.

Aamulla virkeänä herättiin auringon paisteeseen ja matka alkoi. Koskiosuudet alkoi heti. Joki oli erittäin mutkainen, matala ja paikoin todella kapea. Muutamassa kohdassa oli puita kaatunut joen päälle. Muutoin ei esteitä matkan tekoon tullut ja joki oli kuitenkin laskettavissa koko matkalta. Kaunista lapin erämaata ympärillä. Joen törmillä näimme yhteensä 5 hirveä ja useita porolaumoja. Päästiin melko lähelle kun annettiin kanoottien lipua hiljaa viereen. Kuvia ei keretty niistä napata. Tätä kapeaa ja koskista Kapsajokea kesti n.10km verran. Sen jälkeen joki leveni ja virtaus heikkeni aika lailla. Melonta hidastui huomattavasti ja aloimme aika lailla heti jäädä aikataulusta jälkeen.

Ruokataukoa ja vaatteiden kuivattelua välillä Kujerivaaran kodassa. Kodalle oli matkaa n.10km Pyhävasan autiotuvalta. Kukaan ei kaatunut kanootilla mutta pientä rantautumistöppäilyä oli Memmulla tällä kertaa mukana.

Joki leveni ja leveni, nivat ja pikkukosket väheni. Virtaus oli todella heikko ja vauhti oli todella hidasta. Tiedettiin että Inarintien sillan kohdalla ollaan tultu kokonaisuudessa matkaa vasta n.33km. Siitä olisi vielä jatkettava matkaa, jotta toiselle melontapäivälle ei jäisi niin pitkää etappia. Tämä Inarintien silta olisi ollut erittäin hyvä lopetuspaikka yhtenä vaihtoehtona.

Sillan kohdalla oli nuotiopaikka. Siinä tarkisteltiin karttaa ja laskettiin välimatkoja. Kello oli jo ilta kahdeksan aikaa ja ruokatankkaus hoidettiin myös tähän väliin. Päätettiin jatkaa vielä matkaa. Jonkin matkaa sillan jälkeen maasto muuttui pusikkoiseksi ja osittain suopohjaiseksi. Oltiin melottu jo toista tuntia, yli kymmenen kilometriä, alkoi olla haaste löytää sopivan tasainen leiriytymispaikka. Ounasjoki -sivun kartassa oli merkintä jostakin hyvästä leiriytymispaikasta, mutta me ei onnistuttu sitä löytämään. Sen voimalla kuitenkin jatkettiin vielä matkaa melkeinpä toiset 10km. Loppujen lopuksi ensimmäisen melontapäivän matkaksi kertyi yhteensä jopa 50km. Aikaa meni siihen matkaan 11.00 - 01.30. Taukoja muutama, mutta melkonen istuminen oli kanootissa sille päivälle.

Uni maistui kovan melontapäivän päätteeksi ja herättiin lauantaina vasta puolilta päivin. Todettiin kyllä heti, että ei taideta keretä mennä suunniteltua reittiä Leville asti, tai perille saapuminen olisi mennyt vähintäänkin pitkälle yöhön. Katseltiin karttaa ja huomattiin, että Rauduskylän kohdalla joen varteen tulee pieni tie. Ajateltiin lopettaa melonta siihen. Tähän tienvarteen meillä oli melottavaa 20km. Pian lähdön jälkeen edessä oli hieno hiekkatöyräs joka olisi ollut täydellinen leiriytymispaikka. Samanmoinen töyräs oli myöhään yöllä Inarintien sillan jälkeen jossakin kohtaa, mutta jostain syystä siihen ei vielä haluttu silloin jäädä. Olisi ehkä kannattanut :) .

Hanhimaa Kiistala alueiden kohdalla näytti olevan siltatyömaa meneillään, joten siihen saattaa pystyä tulevaisuudessa lopettamaan melonnan hyvinkin näppärästi. Pääsimme vihdoin perille. Tuuria oli, sillä rannassa oli pariskunta kalalla ja he kertoivat että tämä meidän valitsema tienpää olikin yksityistie ja soratie isolle tielle oli useita kilometrejä pitkä. Ison tien varressa oli myös lukollinen puomi. Joten kuka tahansa ei olisi meitä saanut sieltä haettua edes pois. Ystävällinen kalastaja vei meidät autollaan tavaroinemme Leville mökille ja jätimme kanootit rantaan. Saimme sovittua seuraavalle päivälle puomille avaajan, kun menimme hakemaan kanootit pois rannasta. Suuret kiitokset tästä! 

Voimat oli aika lailla loppu ja oli ihana päästä mökkiin saunaan ja rentoutumaan kovan melonnan päätteeksi. Yhteensä melontaa tuli Pyhäjärvi-Rauduskylä 72km. Tämä joki ei virrannut hyvin, ja loppuosuus ei oikein ollut enää meidän mieleen. Meloa piti tosissaan että vauhti pysyi yllä. Huonosti leiri-/tulipaikkoja Inarintien sillan jälkeen. Joki oli leveä ja loppuosuudella oli todella vähän virtapaikkoja. Jälkiviisaana olisi voinut lopettaa ensimmäisen päivän melonnan Inarintien sillalle ja mennä jotain toista pienempää jokea seuraavana päivänä samanmoisen matkan. Myös maisemallisesti Kapsajoen alkupätkä oli vaihtelevampi ja erämaisempi eläimineen ja luonnonäänineen.

Mökkimme "Kelotupa" Levillä, Kelotiellä. Mökki sijaitsi lähellä Ounasjokea, johon periaatteessa olisi ollut mahdollisuus päästä kanootilla rantautuen yleiseen rantaan ja kantamalla tavarat mökille n.500m.

http://www.luontoon.fi/pyhavasaautiotupa

http://www.ounasjoki.fi/joet/kapsajoki/

http://www.nettimokki.com/kittila/5678

ALLA VIDEO MEIDÄN RETKESTÄ, OLKAA HYVÄ!

https://www.youtube.com/watch?v=JCaVMW7eNq8&feature=youtu.be

Oulankajoki

Alatalon perheen juhannuksen vietto sujui kauniissa Oulankajoen maisemissa meloen, hyisevän kylmässä juhannussäässä. Lähdimme tälle retkelle lasten kanssa. Lapset vielä sopivasti sen kokoisia, että matka taittui heillä keskipenkissä vierekkäin. Tavaraakin mahtui vielä hyvin kanootin sisään, sillä varasimme tälle reitille Aitaniityn varaustuvan yöpaikaksi, jotta saataisiin lapsillekkin jännittävää retkimieltä. Reitin pituus 25km, Kiutakönkään suvanto - Jäkälämutka.

Avaimet varaustupaan haettiin Oulankajoen kansallispuiston leirintäalueelta, jossa myös sovittiin noutokyyti seuraavalle päivälle Jäkälämutkaan. Noutokyyti Jäkälänmutkasta takaisin kuului varaustuvan vuorokausivuokrahintaan ja oli itsestäänselvän oloinen palvelu melojille, jotka tuota reittiä kulkee. Melonta Oulankajoella on kesällä suosittua, joten melojia on paljon. Noutokyyti kulkee aina sovittaessa sovitulla taksalla. Melonta alkoi Kiutakönkään alapuolelta suvannolta. Lähtöpaikalla oli hyvä parkkialue, johon auton sai jätettyä ja kyyti toi meidät tähän samaan paikkaan autolle palatessa.

Keli oli kylmä ja hieman sateinen, onneksi oltiin varustauduttu lämpimillä vaatteilla niin eipä päässyt palelemaan. Maisemat oli mahtavat. Melontareitti leppoisa eikä juuri nivojakaan ollut. Joki virtasi omalla painollaan ja mutkitteli kauniiden maisemien lomassa. Välillä oli hiekkasärkkiä, joissa luultavasti lämpimänä kesäpäivänä olisi täydellistä pysähtyä syömään eväitä ja pulahtaa lämpimään jokeen uimaan. Vesi oli matalaa ja todella kirkasta. Laavuja oli sopivasti Oulankajoen varrella.

Aitaniityn varaustupa oli mukava pieni eräkämppä. Kovin hyvin se ei joelle näkynyt, vaikka merkkejä joen reunassa tuvasta oli, silti meinattiin meloa ohi. Hyvin piiloutui hiekkakankaan taakse. Hyttysiä riitti ja piha jokseenkin pusikoitunut. Tuvan yhteydessä oli sauna jossa pääsi mukavasti illan päälle lämmittelemään.

Seuraavana päivänä oli loppuosuuden melonta. Jokseenkin maisemat meni hienommaksi Oulankajoki -reitin loppua kohti. Pysähdyimme Alaniemen laavulle makkaran paistoon. Juuri kun saimme ruokapussin nostettua laavuun ja rupesimme virittämään tulta nuotioon, kuului metsästä todella kovia rysähdyksiä ja vastarannalla oleva porotokkakin lähti juoksuun. Hiippailimme lasten kanssa vauhdikkaasti takaisin kanoottiin ja totesimme että mikä ikinä lieneekään, se ei meitä laavulle sillä hetkellä halunnut. Tämä rysähtelijä saattoi hyvinkin olla jopa karhu joka ruukaa varoituksen merkiksi jopa kaataa puita. Ääni nimittäin oli liian iso ollakseen hirven tai muun sarvipään kavio oksan yli astuessa. Autokuski kertoi sillä alueella olevan useasti karhuja ja olivatpa jotku melojat nähneetkin uivan karhun joen yli samaisilla kulmilla. Jäkälämutkan suvantoon saapuessa komea suuri maakotka liiteli suvannon päällä ja sillä oli suvannon liepeillä pesäkin. Kuulemma asustellut alueella jo pitkään.

Melontaretki oli kaikin puolin onnistunut! Oulankajoki on erittäin suositeltava reitti lapsiperheille, aloittelijoille ja ennen kaikkea kaikille kauniista maisemista ja luonnossa olemisesta nauttiville ihmisille! Tämän matkan melonta onnistuu kevyesti päivässäkin, mutta eränautiskelijoille hauska vaihtoehto yöpyä reitin varrella. Auto odotteli Jäkälämutkan rannalla meitä valmiina. Kanootti kyytiin ja menoksi!

http://www.luontoon.fi/oulanka/reitit/melontareitit

http://www.luontoon.fi/aitaniittyvuokratupa

Meltausjoki

Odotukset oli kovat tälle melontareissulle. Tiedossa oli, että vastassa Meltausjoella on tulva-aika ja koskiluokitukset näin ollen muuttuu kovemmiksi kuin normaalin veden aikaan. Lisäksi vesi oli todella kylmää. Viimeisimmät järvet olivat vasta sulaneet jäistä, joten nyt ei tehnyt mieli kaatua kanootilla tällä reissulla. Melontareitti oli n.40km. Välikoski - Pikku-Pahtakoski. Ilta meni ajaessa ensin Oulusta Meltaukseen. Olimme varanneet lopetuspaikasta mökin jossa odotti oma auto. Jätimme ensin mökkiin osan ruuista ja juomista. Järjestimme tutun avulla kyydin lähtöpaikalle. Lähtöpaikkana oli Välikosken kohdalla oleva silta.

Alkoi olla melkein keskiyö, kun pääsimme vasta kanootin kyytiin. Laskimme sillalta ensimmäisen kosken, jonka jälkeen tuli suvanto. Suvannon loppupäässä alkoi jo seuraava koski. Kohina kuului ja usvaa oli niin reilusti, että ei tohdittu jatkaa matkaa, kun ei nähnyt mitä edessä oli tuloillaan. Tiedossa oli, että reitin suurin koski, Unarinköngäs oli hyvin lähellä. Ei lähdetty riskeeraamaan, vaan etsittiin Kullelammen suvannon rannalta leiripaikka mihin jäimme ensimmäiseksi yöksi telttaan.

Aamun valjetessa pakattiin leiri kanootteihin ja ensimmäinen pitkä melonta alkoi. Keli oli loistava, aurinko paistoi täydeltä terältä! Vaikka vesi oli jäätävää, lämpöasteita yli +20. Kullelammen jälkeen kosket alkoivat. Vauhti oli melkoinen, koski jatkui ja jatkui. Kohina lisääntyi ja koskivirta meni kovemmaksi. Yhtäkkiä huomasimme, että Unarinköngäs oli suoraan edessämme. Siinä tuli äkkiä kiire meloa rantaan, oikeaan reunaan, laavun kohdalle. Rantauduttiin lähestulkoon loikkaamalla vauhdista pusikkoon. Virta oli todella voimakas ja väärällä puolen jokea oltaessa, olisi tullut todellinen hätä päästä enää rantautumaan, sillä könkään kohdalla nousi kalliot molemmin puolin jokea ja rantautuminen ei olisi ollut enää mahdollista.

Kävelimme rantapolkua pitkin katsastamaan tilannetta ja totesimme yhdessä, että ei lähdetä edes yrittämään meloa moista kuohua. Koskiluokitus Unarinkönkäässä on II+ / III- ja todennäköisesti tämän tulvan aikana se oli jotain III+ luokkaa. Liian kova kuohunta avomallin kanooteille, vesi olisi tullut kanootin siälle hetkessä. Niimpä työläs kanoottien kanto alkoi könkään ohi. Uittaminen ei ollut mitenkään mahdollista ja vetoreittiä ei ollut. Tavarat irti kanooteista ja kamppeet kantoon. Tässä operaatiossa vierähti pari tuntia kevyesti ja voimat oli melko vähissä kannon jälkeen. Samalla tauolla viritettiin nuotio ja tehtiin ruoka kalliolla komeaa Meltausjokea ja koskea ihastellen!

Unarinkönkäältä melonta jatkui kohti Saittapenkereen laavua. Matkaa sinne oli 18km. Matkalla oli useita matalia koskia ja nivoja. Vauhti oli hyvä ja menevä kokoajan. Kosket oli suurin osa I -luokan koskia, mutta nyt ne tuntui olevan lähes II -luokan koskia tällä vesimäärällä. Veden ollessa näin korkealla nyt vältyttiin pohjakosketuksilta. Vähällä vedellä todennäköisesti Meltausjoki on haastavampi reitti kivien suhteen. Saittapenkereen laavun kohdalla joki tekee S -mutkan. Laavun lähestyessä virta alkaa viemään sisäkurvia ensimmäiseen mutkaan, jonka jälkeen pitää päästä meloen joen yli seuraavaan sisäkurviin vasempaan laitaan, jottei mene ohi laavusta. Vauhtia tässäkin mutkassa riitti, joten äkkinäisen melonnan tuloksena toinen pariskunnista oli jo poikittain joessa, mutta pystyssä pysyttiin ja rantaan päästiin. Laavulla oli viiden hengen melontaporukka juuri lähdössä jatkamaan matkaansa joten mukavasti päästiin valmiille nuotiolle. Yksi kokeneempi meloja heistä oli laskenut kajakillaan Unarinkönkään. Tämä porukka oli fiksusti aloittanut retken Unarinkönkäältä, joten heillä ei ollut tarvinut kannella välineitä pitkin kangasmaastoa könkään yli. Leiri pystyyn laavulle ja nautittiin mukavasta yöpaikasta sopivasti suunnilleen puolivälissä Meltausjoen melontapätkän kokonaismatkaa.

Aamu valkeni ja melonta jatkui. Edelleen keli oli mainio ja lämmin. Suolankeittäjän jälkeen tuli taas isompia vauhdikkaita erittäin mukavia koskia, Pitkä-Perttaus oli monen kilometrin pituinen vauhtikoski. Turvakkoköngäs oli merkattuna I+ koskeksi, niskassa olevien suurempien aaltojen vuoksi, tällä vedellä se oli II -luokkaa. Mad Riverit meni loistavasti tästäkin kuohusta. Lopetimme melonnan Pikku-Pahtakoskelle, jossa meillä oli vuokrattuna mökki. Tämä toisen päivän melontaetappi meni todella vauhdikkaasti ja olimme perillä hyvissä ajoin. Virta oli niin myötäisä että melonta ei juurikaan käynyt voimille, kanootit lipui lähes itsestään koko matkan.

Kokonaisuudessaan Meltausjoki melontareittinä oli ehkä meidän kaikkien mielestä paras tähän astisista. Vauhtia riitti koko matkan ja silti sai tehdä töitä koskissa välttääkseen isoimmat kivet. Adrenaliini virtasi suurimmissa kuohuissa ja kelikin oli täydellinen koko viikonlopun. Tänne voisi mennä uudestaan! Luultavasti tämä melontareitti on miellyttävin mennä juurikin alukesästä tulva-aikaan kuin taas kuivan veden aikaan. Joki saattaa olla loppukesästä tosiaan melko matala paikoin ja haastava useiden isojen kivien vuoksi. Mad Riverit kiittää Meltausjokea tästä unohtumattoman hienosta kokemuksesta!

http://www.luontoon.fi/unarinkongas/reitit/meltausjoenreitti

http://www.ounasjoki.fi/joet/meltausjoki/

http://www.lomarengas.fi/mokit/rovaniemi-pahtalinna-1-erakamppa-10844

Perankajoki

Lähdimme matkaan Oulusta aamulla. Ajomatkaa aloituspaikkaan oli 206km. Aloituspaikka oli Iso-Perangan Pitkäperän itärannan veneenlaskupaikka. Viitostieltä oli lyhyt tienpätkä suoraan rantaan. Reissuun varattiin viikonloppu aikaa. Reittinä siis Perankajoki, Peranka - Tolosenvirta n.32km. Tarkoituksena oli meloa reitti rauhassa, ilman kiireitä, kahden päivän aikana. Ensimmäiseksi yöpaikaksi oli teltta ja päätepisteeseen, Tolosenvirralle olimme varanneet mökin. Majoitusvaihtoehtoja matkan varrelta löytyy alla olevasta luontoon.fi -reittiselostuksesta.

Melonta alkoi pienellä järviosuudella. Alkupätkän kosket oli todella helppoja I -luokan koskia, nivoja ja pieniä suvantoja. Virta vei mukavasti aurinkoisessa säässä Perankajokea pitkin. Ruokatauolle pysähdyttiin Laukkukosken II+! niskalla. Kosken niskassa on mukava kallio pitää nuotiota ja samalla tutkailla kosken kuohuja ja suunnitella laskureittiä. Aloittelijoina, uitimme kanootit kosken alusta isoimpien kuohujen kohdalta, mutta todennäköisesti se on täysin laskettavissa hyvän veden aikana ilman mitään ongelmia.

Laukkukosken jälkeen loput kosket oli jälleen helppoja mennä. Valitsimme yöpaikaksi Syrjäsalmen laavun, johon päätimme ensimmäisen päivän melontaetapin. Laavu oli suurin piirtein puolivälin paikkeilla Perankajoki melontareittiä. Ennen tätä laavua oli pitkä järviosuus melottavana. Laavupaikka oli mukava ja kaunis. Laavun molemmin puolin oli järvi ja hyvä kangasmaasto teltan alle. Aamun lähdön jälkeen miltei ensimmäisenä saimme ottaa kanootit vetoon ja vedimme ne harjun yli merkattua vetoväylää pitkin.

Loppumatkasta oli enemmän järviosuuksia melottavana. Sää oli mainio, ei tuullut juurikaan, vesisateilta vältyttiin. Maisemat oli kauniin kesäiset. Sauna ja mökki odotteli Tolosenvirralla. Kävimme kävellen katsomassa Lounatkoskea vanhan myllyn luona ja koski oli komea. Mahdollisille matkaa tästä jatkaville Hossaan asti, oli merkitty oma vetoreitti Lounatkosken ohi. Lounatkoski ei ollut laskettavissa kanootilla.

Kaikin puolin ensimmäisenä koko porukan melontareissuna Perankajoki jäi hyvänä muistona mieleen. Suvantoja ja järviosuuksia oli ehkä meidän makuun liikaa, tykättiin reitin alkupätkästä enemmän, mikä oli kapeaa pientä mutkittelevaa jokea nivoineen. Loppuosuudessa oli suvantoja ja järviä enimmäkseen. Tuulisella kelillä järviosuudet saattaa tuntua raskailta ja hieman tylsiltä. Reitti oli ehdottomasti helppo aloittelijoillekin. Melontakärpänen puri ja päätös tehtiin, että näitä reissuja tullaan tekemään lisää ja säännöllisesti.MadRiverCrew syntyi tästä retkestä! :)

http://www.luontoon.fi/hossanvesireitit/reittiselostus/peranka-hossa

http://www.hossa-kylmaluoma.fi/index.php/majoitus/hossa-mokit